lauantai 29. marraskuuta 2014

Äänittelyä ja vauva juttuja

Heipsulivei!

Taas kerran tulen purkamaan ajatuksiani.

Tiistai 18.11 oli siis sisällöltään aivan erinlainen tiistai mihin olen tottunut. Päivä alkoi aamuisella kiroamisella, kuinka ei jaksa nousta ylös. Noh kuitenki aamusta selvittiin ja pian olinkin jäätymässä linja-auto asemalla. Bussi tuli ja päästiin suuntaamaan kohti ammattikoulua. Sinne saavuttiin ainaki tunnin ajomatkan jälkeen.

Kotiuduttiin siin vähän ja sitten lähdittiin äänittään, syke nous varmaan tuhanteen heti ku pääs siihen studioon sisälle. Otot meni ihan ok, paitsi se yksi joka meni ihan pilalle pienen flunssaisuuteni takia.

Äänitysten jälkeen vähän jutusteltiin ja sit mentiin syömään. Ruokana oli jotain sekasoppaa, en oikein vieläkään tiedä mitä se oli mutta ihan syötävää.

Ruokailun jälkeen mentiin saliin ja siel saatiin kasata kaikki soitto vehkeet, mikit, kaiuttimet jne (mitä nyt livesoittoon tarvitaankaan) soitto kuntoon. Sitten saatiin esittää meidän kappaleet kakkosvuoden opiskelijoille ja sitten päästiin myös miksaileen ja leikkiin valopöydällä.

Sitten vielä vähän kierreltiin ja kaarreltiin ja sitten olikin kotimatkan aika.

Sitten tänään oon ollu osan päivästäni Oulussa ja siellä katsomassa siskon luona pikkuista poikaa joka synty 19.11 seuraavan kerran nähdään ehkä vasta ristiäisissä, koska tässä on kuitenki joulu niin vilskettä. Päälisin puolin suunniteltiin, että voitaisiin piipahtaa joulunpyhinä Oulussa päin, mutta en tiedä miten sitä sitten jaksaa.

Hyvää jatkoa kuitenki teille nyt ja rauhallista joulun odotusta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Elämä on

Heipsulivei!

Taas on yksi kouluviikko putkessa ja seuraava kolkuttaa pahasti oven takana.

Seuraavan viikon täytyisi olla kohtuu rauhallinen, paitsi mitä nyt pari menoa. Tiistaina olen kokopäivän ammattikoululla musiikinteknologia ryhmän kanssa tutustumassa ja äänittämässä. Luultavasti kehittelen jonkun sortin postauksen siitä päivästä. Ja keskiviikkona on luvassa rippikoulun tutustuminen.

Hypätäänki sitten asiasta toiseen taisiis keskitytään tuohon rippikouluun.

Olen siis 2014-2015 vuosimallia rippikoulun parissa ja oman ryhmän kanssa tutustuminen on siis 19.11 meidän leirimmehän on siis 1-6.6 ja konfirmaatio on 7.6
sen jälkeen olenki sitten ihan valmis rippikoululainen ja valmis vaikka isoskoulutukseen.

Okei nyt yritän vain keskittyä kunnolla kouluun ja jätän tuon rippikouluun toiseen asemaan. Katsotaan sitten siellä leirillä minkälaisen kiinnostuksen herätän leirinajaksi.

Sitten kun päästään tuosta toimintaviikosta ollaanki jo marraskuun viimeisellä joka tarkoittaa kokeita. 24.11 on musiikin kuuntelukoe ja 26.11 maantiedonkoe. Se tarkoittaa taas sitä, että blogi tulee olemaan hiljainen joten varautukaa.

Mutta päästän teidät nyt tekemään jotain järkevämpää ja jatkan tässä Ihmeiden tekijöiden katsomista.



lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloween, synttäreitä ja kuulumisia

Heipsulivei!

Aika outoa kirjoittaa taas pitkästä aikaa blogiin. mutta sain vihdoin jossain tylsyyden raja mailla inspiksen kirjoitella ja alotetaan nyt ihan siitä mitä tässä on tapahtunu viime kuukausien aikana.

Olen siis ollu ahkera koululainen ja tuhalannut lukemattomia tunteja koulukirjojen ääressä ja loput siitä vapaa-ajasta tietokoneen kanssa. Viikonloppusin se pienen pieni vapaa-ajan pätkä on kulunut kavereiden kanssa. Tiivistettynä kuuluu siis hyvin väsynyttä. Hermot ovat olleet kireällä jo viimeisen kuukauden ajan ja sterssi taso vain nousee. Nyt on vasta joululoma tulossa joten kevät tulee olemaan ihan kamala. Tosin sitten helpottaa jo vähän kun alkaa taas auringo enemmän paistamaan. Tämä alkava kaamosväsymys ei ole yhtään mukavaa.

Sitten hypätään tuohon synttärit kohtaan. Oikeastaan minulla on ollut vain yhdet synttäri juhlat tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Ja nekin muuten tänäpäivänä, Olin siis juhlimassa 11-vuotis synttäreitä poika lauman ja muutaman tytön keskellä, mutta olihan se vähän piristystä tähän yläasteelaisen arkeen. Seuraavat synttärit joita sitten juhlin onkin omat tuossa joulukuussa

Halloweenistä kans pari sanaa kun kerta juhannuksestakin kirjoitin niin miksi ei sitten tästäkin. Halloween on ollut mielestäni jokseenkin turha juhla ja näin isompana kun olen käsittänyt, että kauhu on pelottava asia niin en osaa myöskään yhtään millään tavalla juhlistaa tätä karmivaa juhlaa. Tosin melkeimpä joka vuosi olen pukeutunut (siis siitä asti kun osasin tälläistä haluta tehdä) Olen ollut juuri niitä kliseisiä hahmoja kuten vampyyri, noita ja kummitus. Tänävuonna pistin kuitenkin kunnolla ranttaliksi ja pukeuduin mieheksi. Okei olin jossain koulun pukeutumis jutussa ala-asteella mies, mutta nyt olin paljon enemmän mies mäisempi.

Koen, että minun on helppo pukeutua mieheksi, koska rintavarustukseni on aika pientä koko luokkaa joten ruumiin rakenteeltani käyn aika hyvin miehestä. Tosin leveä lantio ja kapeat olkapäät eivät ihmeitä tee, mutta jos joku iso rintainen nainen löisi kauluspaidan ja puvuntakin päälleen ei hän paljon mieheltä näyttäisi.

Mutta entä jos kyseessä on Halloween jonka olisi tarkoitus olla vuoden KARMEIN juhla? Enhän voi vaan astella kaulunpaidalla, puvuntakilla ja piirretyillä viiksillä kouluun leikkimään Halloweeniä. Täytyi kehitellä jotain. Ajatus pahoinpidellystä astui kuvioihin kun katselin youtubesta Maanomeikkaa kanavan Halloween tutoriaaleja ja punahilkan raapaisujäljet videota vieläpä. Linkkailin sitä sitten kavereille ja heiltä tuli peukunnosto ajatukselle. Projekti alkoi kulkea nimellä Sir Johannes ja tässä ensimmäisen harjoitus kerran kuvat (tässä vaiheessa leikin vielä meiltä kotoa löytyvillä meikkaus ja masskeeraus tarvikkeilla (jotka ovat peräisin vampyyri ajalta) )



(tuo hello kitty huivi ei liity tapaukseen mitenkään vaan käytin sitä hiuspantana)

Tuloksesta tuli aika huono siihen katsoen mikä oli tarkoitus, mutta todella positiivinen siihen katsoen mitä meikkaustaitoni ja päälle maskeeraustaitoni ovat.

Kuitenkin seuraavana viikonloppuna yllätin itseni kaverilta meikkaushommista. Ei vaan. Kyseessä oli ihan sovittu juttu ja siellähän sitten kaverit kävivät ihan mielellään naamani kimppuun. Hauskaakin oli tietysti ja kaikki tehtiin hyvässä yhteishengessä enkä suinkaan pistänyt kavereita tekeen kaikkea vaan tein itsekkin jotain.





Tälläkään kertaa tuo huivi ei liity asiin oikeastaan millään tavalla, mutta koska asuni oli kotona, niin pakkohan minun oli jotain laittaa päähäni. Kuitenkin meikistä tuli tälläkertaa aivan upea. Samaa ei voi sitten sanoa siitä mitä se oli koulussa...

Toinen niistä meikkaaja kavereistani oli omien syidensä takia pois koulusta joten yksi tärkeä osa mustelman meikistä jäi pois ja siitä tuli aika punainen kuten ensimmäisen version kuvissa. Mutta parhaamme teimme ja lopputulos oli kiitettävä.

Mutta nyt lopettelen tämän postauksen ja jatkan keskittymistä skype puhelun parissa.