Täällä taas

Päivää vain!

Heräsin viimein jostain omasta pienestä kolostani ja koitan nyt vihdoin alotella tätä kirjoittelua uusiksi. Mulla on takana todella ihana kesäloma (tosin siitä alkaa olemaan jo puol vuotta kohta) ja kans ihmeen rento koulun aloitus. Vieläki tuntuu, että oltais tultu kesälomalta ihan just. Mutta nyt ihan asiaan miksi keksin tulla taas kirjoittamaan.

Oon koko viikonlopun muistellu ripari, koska kävin seurakunnan nuortenleirillä viettämässä aikaa. Tuntuu, että riparista asti oon saanu ihan hirveesti lisää rohkeutta ja itsetuntoo. En jännitä enää niin paljoa tilanteita itsellle käytännössä vieraan ihmisen kanssa. Ikinä en olis uskonu et sanon tän, mutta meän seurakunnan nuoret (isoset ja isoskoulutettavat) on niin huippuja tyyppejä että en vaan jotenki kestä. Muutamaa haluisin jopa ihan henkilökohtasesti kiittää siit et ne on saanu omilla pienillä teoillaan musta paljon rohkeemman ihmisen.

Kuitenkin vähän kaduttaa, että ripari ei aluks tuntunu ees kovin tärkeältä jutulta. Mun kuvitelmissa siitä oli tulossa vaan viikko jonka vietän heti kesäloman alettua ja jonka aikana mietin vaan kokoajan koska lähetään kotiin viettään kunnolla kesälomaa. Viikon mittaan mun kuvitelmat romuttu useampaan kertaan ja se mitä lopuksi jäljelle jäi oli jotain aivan uutta ja outoa. Loppujenlopuks nautin siitä viikosta ihan hirveesti ja lauantaina teki kipeää lähtä pois + vielä kotonaki itkin et haluun takasin sinne.

Sama kävi oikeastaan isoskoulutuksen kanssa. Noin parin viikon päästä meillä on viimenen kunnon kerta ja sitä seuraava on sit joulujuhla. Ekaan tapaamiseen mentäessä mul ei ollu suuria odotuksia. Siellä sain tietää millasta porukkaa meidän tiistain ryhmässä on ja voi että kirosin sitä päässäni (onneks keväällä ryhmät yhdistyy ja saan ihania torstailaisia seuraani) Eli siis odotuksiin tuli tylsiä tapaamiskertoja. Okei siis nyt tajusin et huijasin alussa vähän. Tapaamiskerrat on edelleen todella tylsiä ja ärsyttäviä ja en tykkää meän tiistai ryhmästä, mutta koulutusleirillä oli kivaa. Samoin tolla nuortenleirillä.

Joten tiivistelmä: älkää ikinä koskaan milloinkaan aatelko et jostain seurakunnan jutusta tulee tylsää koska oikeesti niis on niit hyvii ja ihaniiki hetkii.

Pitkän pitkä hiljaisuus, kesäloma ja uusia juttuja

Moikkamoi taas!

Tää blogi on ollut kuolettavan hiljanen jo jonkun aikaa. Mulla ei vaan oo yksinkertasesti oo ollu yhtään intoa kun kesäloma alko ja ennen sitä oli niin paljon kaikkii kokeita sun muita höskiä.

Mulla on nyt paljon uusia asioita joista mun pitäs kertoa. Rippileiri, kesäloma reissut, ens vuosi...ja paljon tietenki taas asioita joista voisin puhua. Mutta jostain on hyvä aloittaa joten höpisen nyt vähän kuulumisia sun muita ja kerron vähän mitä mulla on kesäloman suhteen vielä tehtävänä.

Tähän menessä mun kesä on sujunut ihan hyvin. Rippileirin jälkeen pyörin paljon kavereiden kanssa ja pari kertaa eksyin seurakunnan nuorisotilalle moikkaamaan ripari tuttuja. Sitten tuli käytyä mummolassa ja mökillä. Tänään olen kotiutunut yli viikon kestäneeltä reissulta. Kesäloman aikana on myös syntynyt uusi vauva meidän perheeseen. Isosisko sai tytön tuossa jokunen viikko sitten. Tulipa muuten myös piipahdettua Rusrockissa.

Mitä sitten vielä on suunnitteilla? Ainakin ylihuomenna lähtö Kuopioon ja joskus Elokuussa pieni piipahdus Oulussa sisaruksia härnäämässä. Yritän myös saada talviturkin riisutta ennenkuin koulut alkaa (vesi on niin hirmu kylmää) ja saada vielä valokuvattua jotakin.

Tällästä mulle tänne! Toivottavasti teidän kesä on ollut tähän mennessä myös mahtava. Nauttikaa lämmöstä jos sitä vielä jossain on ja muistakaa hymyillä.

HUOM! JOS SINULLA ON MIELESSÄSI JOKU ASIA JOSTA HALUAT MINUN KIRJOITTAVAN MIELIPITEENI NIIN KIRJOITA KOMMENTTI ALAPUOLELLE!

Kevät

Pahoittelen kovasti sitä etten ole ehtinyt kirjoittamaan, mutta huhtikuu vain sujahti käsistä ja nyt koko toukokuu on ollut täynnä kaikenlaisia kokeita ja juhlia ja kaikkea. Plus mulla on edelleen se rippileiri tulossa (tänään tuli seurakunnalta postia siihen liittyen)

Heipsulivei vaan taas!

Otsikko kuvaa enemmän kuin tuhat sanaa siitä miksi tämä blogi on ollut niin pitkään hiljaisena. Koska minulla on lain määräämä pakollinen koulu vielä kesken ja juuri se pahin koe kausi alkanut niin eihän tässä ole muuta ehtinyt ajattelemaan.

Ajatuksia on mennyt kovasti myös tulevan kesän suhteen tosi paljon, mutta niistä sitten joskus erikseen.

Kuitenkin nyt voisi jo sanoa, että se kevät on rantautunut tänne pohjoiseenkin saakka. Okei itsehän asustelen vielä aika eteläisessä lapissa joten eipä täällä se kevät pahemmin viivyttele. Aurinko paistaa jo lähes jokaisena päivänä ja ehk silleen hitusen on alkanut jo vihertään. Vihertäminen on tarkoittanut sitä, että olen joutunut aloittamaan taas antihistamiini kuurin.

Minulla on siis jonkin tason siitepöly allergia. Ei sitä ikinä ole minulle diagnosoitu mutta kyllä ne oireet huomaa yleensä huomaa. Ja isoveljellä on kans samanlaista allergiaa joten ehkä tullut perintönä. Jännä vain ku mitä vanhemmaksi tulen sitä pahemmaksi tämä menee.

Kevään tapahtumista sen verran vielä, että meillä on 19. ja 20. päivä tetti. Itse olen paikan saanut päiväkodilta ja sinne tosiaan sitten. Lapsia hoitamaan. 25.5. menen oman luokkani ja rinnakkaisluokan kanssa retkelle Rovaniemelle. Tosi jännä päästä taas pitkästä aikaa käymään siellä. Ja vieläpä tuollaisessa seurassa!

Toivon, että pian saisin raahattua itseni valokuvaamaan tuonne ulos. Jos vaikka saisin kaverini mukaan nii hän voisi sitten räpsiä vaikka minustakin joitain kuvia :)

(kuva vanha)

Tanssi

Päivää vain!

Tässä on sattunut sellainen ihan pikkuinen juttu, että jostain mystisestä syystä ajauduin vihdoinkin kirjoittamaan taas blogiin. Kiirettä on pitänyt vaikka viikko sitten olikin hiihtoloma, mutta ensimmäisellä viikolla jo koe. Ja ennen lomaa oli normaalia koe rumbaa joten en lähtenyt enää yhtään enempää sekoittamaan pakkaa. Nyt kuitenkin olen täällä ja aloitetaan yhdestä lempiharrastuksestani tanssista.

Yhteen laskettuna olen tanssinut viisi vuotta, mutta koska siinä välissä on taukovuosia, kokkikerhoja ja askartelukerhoja joten välejä on sattunut. Ykkösluokalla aloitin ensimmäistä kertaa mix dance ryhmässä jossa jatkoin sitten myös toisenluokan ajan. Mix dance oli sellaista helpoitettua hiphop-tanssia joten siitä on kokemusta karttunut myös neljännen ja viidennen vuosiluokan ajalta.

Kuudennen ajaksi eksyin kokkikerhoon, mutta taas seiskalla ajauduin jatkamaan harrastustani. Nyt kasillakin oli tarkoitus jatkaa, mutta koska hain ensin teatterin nuorisolinjalle en ehtinyt hakemaan yhteen ryhmään ja sillä seuralla minkä ryhmissä olen ennen tanssinut ei ollut minun ikäisilleni ryhmää. Se tarkoitti siis taukovuotta.

Olenko sitten vain tanssinut pelkästään tuon viisi vuotta mix dancea? Vastaus on ei. Seiskalla päädyin sellaiseen ryhmään jossa tutustuttiin kauden aikana neljään eri tanssilajiin. Kerron teille nyt kaikista.

Show: Jokainen on varmasti joskus kuullut sellaisesta kuin show dance. Se on ihan normaalia tanssia, normaaleilla liikkeillä, Yksi koreagrafia saattaa sisältää joitain vähän notkeutta ja taitoa vaativia liikkeitä (kuten meillä on ollut spagaattia, kärrynpyörää) mutta jos niitä ei osaa niin ohjaajat keksivät kyllä yleensä korvaavan liikkeen. Myös erinlaisia hyppyjä on aika paljon.

Hiphop: Lyhyesti selitettynä meillä hiphop oli vain taas ihan perusliikkeitä nopeampaan tempoon ja hiphop musiikkiin. Emme alkaneet tekemään mitään hurjia temppuja.

Aero dance: Mitä ihmettä? Mikä? Ai aerobic? Vastaus: ei, ei ja ei. Ei aerobicia vaikka se aikalailla sellaista muistuttikin. Osa liikkeistä oli aikalailla tavallisia shown tyyppisiä liikkeitä ja meillä oli myös paljon hyppyjä mutta muutamia oli lainattu aerobicista. Myös musiikki oli hyvin paljon aerobicin tyyppistä.

Hoop dance: Vanne tanssi, ihanaa. Uusista tyyleistä ehdottamasti pääsee toiselle sijalle! Perus show tanssi liikkeitä, mutta samalla pyöritetään vannetta peukalon ja etusormen välissä. Muutamaan kertaan tuli turpiin saatua siltä hulavanteelta koska se oli vähän liian kevyt moiseen menoon, mutta hauskaa oli. Miinus puolena voisin sanoa omalta kohdaltani, että liikkeet oli selvästi suunniteltu oikeakätisille, koska minulle vanteen pyörittäminen oikeassa kädessä oli ihan mukavan vaikeaa.

Vielä ajattelin teille kertoa muutamasta tanssi suosikistani. Olette varmasti lukeneet, että olen lievästi sanottuna kiinnostunut cosplaysta ja eksyin sitten moni mutkaisia reittejä pitkin sellaisen tanssiryhmän youtube sivuille kuin Hitode Army. Katsoin heiltä ensimmäisen videon ja ihastuminen oli tapahtunut. Jotenkin aivan uskomaton positiivinen energia huokuu niistä videoista. Vaikka koreagrafia ei olekkaan oma tekemään ryhmä saa kyllä niistä tehtyä aivan oman juttunsa. Kaupan päälle japanin kielinen söpö musiikki joten mitä muuta voi toivoa?

Hitode Armyn kautta löysin sitten nicobotin. Pari valjakko on tuttu myös Hitode Armysta koska he ovat siskokset Petra ja Noora. Tanssit taas aivan yhtä ihania, suloisia ja tietenkin teemana taas japani joten vaikka ensinä povasinkin, että en missään nimessä ala nicobotia seuraamaan niin sekin tapahtui vain ehkä muutama viikko tämän povauksen jälkeen.

Mutta tälläistä tälläkertaa ja palataan seuraavan postauksen parissa joka saatta jollain tapaa käsitellä laskettelua kenties.

Silmälasit, rillit. Miten vaan.

Heipsulivei!

En tiä tartteeko mun otsikkoa sen enempää avata ku lätkäsemällä hienot kuvat vaan tuohon alle, mutta ehkä mä jotain hölötän tähän.

Menin siis tos muutama viikko takaperin käymään terveydenhoitajan luona koska edellisenä päivänä oli taas alkanu niitä sumentumis häiriöitä mitä mulla on ollu aiemminkin ja aattelin et mennäämpä nyt vaa heti eikä jäädä mitään tarkkaileen. Sain lähetteen silmälääkäriin (tai se on sellanen optikkojuttuhöskäpaikka mut silmälääkäri mult katto sen näön jne) ja äiti varas ajan ja sit mentiin. Sieltä määräys lasien hankintaan jotka heti valittiin vaikka en paljon mitään nähnykkään silmätippojen vuoksi.

Sitten tossa keskiviikkona äiti kävi ne töistä tullessaan hakemassa ja nyt oon pari päivää opetellu elämään näiden kanssa.

Ja jooh voimakkuutta niissä ei oo paljon mitään ja näen ihan hyvin sinne taululle ilmankin mut mulla tosiaan käy sellasii et menee sumeeks ja sit sattuu päähän ku täytyy tehä kauheesti töitä sen tarkentamisen eteen. No nytpä on sitte apuvälineet siihenki hommaan.

(eka kerta lasit päässä)

(koteloa)

(lasit sieltä, täältä ja tuolta)

(lasit päässä taas)

Viisitoista vuotta elämää, seitsemän vuotta kaveruutta

Heipsulivei!

Kiirettä on pitänyt ihan sopivasti edellisen postauksen ja tämän välillä. Ihan kuukautta ei ole vielä kulunut, mutta jollain tasolla olen unohtanut koko blogin olemassa olon. Nyt kuitenkin energisenä kirjoittelen taas.

Eilen olin parhaankaverini synttäreillä ja kaverilla oli tullut perjantaina viisitoista elinvuotta täyteen. Jotenkin todella hienoa nähdä ihmisen kasvavan ekaluokkalaisesta tytöstä, kasiluokkalaiseksi nuoreksi naiseksi. Itsehän olen melkeimpä vuoden tätä kaveria nuorempi, mutta eihän se ketään haittaa.

Tätä postausta kirjoittaessani, tajusin että tämän vuoden syksyllä olemme jo kahdeksan vuotta olleet kavereita ja toivon hartaasti, että vuoden päästä voin jo ajatella yhdeksää vuotta.

Paljonko vaatii kärsivällisyyttä, että jaksaa toisen hyviä ja huonoja puolia vuoden jokaisena päivänä tai ainakin silloin kun on tämän ihmisen seurassa. Itseltäni se on vaatinut muutamia kymmeniä vihaisia hetkiä mutta myös liikaa iloa.

Mutta on se hyvä juttu että on edes joskus omistanut noin hyvän ystävän, vaikka sitten tiet joskus eroavaisivatkin.

Uusivuosi ja sukujuhla

Heipsulivei!

Tänään olen vihdoin kotiutunut Turun reissulta tänne pohjoiseen ja nyt sain raivattua aikaa ja ideaa postauksen kirjoittamiseen. Tosin nukkumatti kutsuu jo kovaa kyytiä, mutta ehkä lähden tämän jälkeen.

Uusivuosi oli taas niin tavallinen kuin se voi olla. Tavallinen päivä, vähän erinlaista ruokaa ja tinojen valaminen. Siinä se.

Toisena päivänä uuttavuotta ja tammikuuta pakkasimme itsemme autoon ja siitä se sitten lähti.

Menomatkalla aikaa kului 12 tuntia, paluumatkalla pääsimme vain yhdellätoista tunnilla.

Turussa oli kahdeksankymppiset ja itse juhlatilaisuus oli rauhallinen, mutta jatkoilla tuli kyllä naurettua ja puhuttua sukulaisten kanssa kaikenlaista. Jatkot pidettiin sankarin kotona joten pystyin olemaan myös osallisena kun enhän vielä baariin pahemmin pääse. Tosi sankarilla ikää se kahdeksankymmentä ja liikkuminen vaikeaa joten millä edes sinne baariin olisi menty.

Mutta tämä jäi vähän lyhyeksi, koska nukkuminen tuolla reissulla on jäänyt vähän huononlaiseksi, mutta jos nyt omassa sängyssä ongelmat korjaantuisivat.