Uusi teksti

Heipsulivei!

Aina kun olen tulossa kirjoittamaan blogiin minulla on sama hektinen fiilis. Korvissa pauhaa youtubesta tai spotifysta tai jostain muusta paikasta joku musiikki jota kuuntelen kun luen viimeisimmän postauksen ja sitten vain jotenkin jossain oudossa mielen tilassa ajaudun painamaan tuota 'Uusi teksti' nappia josta sitten tätä pääsen kirjoittelemaan.

Mutta tässä olen kohta sellaisen puolivuotta ellen enemmänkin teille kirjoitellut tekstejä. Naama kuvia olette nähneet ja muutenkin, mutta mitä tiedätte minusta? Info boxi on kyllä aika hyödytön, koska yksinkertaisesti siitä ei saa mitään irti. No aloitetaampa ihan alusta

ℐossu on:

Iältään 14-vuotias (vuosimallia 2000)

Vaikka omistaakin kauniin lempinimen Jossu niin kotona kutsutaan Johannaksi

Sosiaaliset taidot ovat mahtavat (kunhan ensin tutustuu)

Syrjäytyy usein yksin kotona

Omistaa kyllä kavereita, tavallaan (muutamiin ihmisiin outo suhde)

Parasta ystävää tuplapainos

Huumorintaju muuttunut vuodesta toiseen, mutta toistaiseksi pysynyt samanlaisena

Saa välillä mahdottomia lapsellisuus kohtauksia (oireet: lässytys, konttaaminen, kikattaminen, tikkarin syönti ja muumien yli fanitus)

Ulkonäöltään jumittunut pahasti yhdeksänvuotiaan tasolle

Taikauskoinen (miten niin kummituksia ei oo?)

Muumilimsa on se juttu

Kamerana NikonD5000

Pituutta viimetiedon mukaan lähemmäs 150 cm

Oikeasti vaaleat hiukset, mutta koska haluaa leikkiä jotain muuta kuin on niin väri nykyään musta

***

Eiköhän siinä ollut jotain pientä. Toivottavasti teille vielä joskus paljastuu lisää asioita mutta tuossa muutama.

Joulu on kohta täällä

Heipsulivei!

Joulu kolkuttaa ihan pian ovella ja pianhan tässä vaihtuu jo päiväkin. Kello näyttää pian varttiavaille yhtätoista ilta aikaan. Kerron nyt mielipiteeni joulusta koska aattona ja joulupäivänä on luvassa muuta puuhaa.

Jouluaatto on aina ollut sellainen päivä joilloin ei olla kavereita. Toki nämä päivät tässä Jouluaaton ympärillä on myös aika paljon kotona olemispainotteisia, mutta ikinä aattona ei lähdetä kotoa pois.

Aamu alkaa sillä, että herään siinä kahdeksan aikaan ja vedän tonttulakin päähän sekä villasukat jalkaan. Hipsin alakertaan ja aukaisen television joka siinä sitten pauhaakin lähes koko päivän. Äiti keittää jossain vaiheessa riisipuuron ja pakollisesti se täytyy käydä naamaan vääntämässä. Olen siis todella huono syömään puuroa, mutta kun otan sitä pari lusikallista lautaselle voin hyvillä mielin syödä päälle pari siivua leipää.

Aamupäivä jatkuu television ääressä ja tietenkin pakolliset katsovat jutut ovat Lumiukko ja Joulurauhan julistus.

Jossain vaiheessa puen päälleni päivän vaatteeni. Sitten vanhemmat käyvät tietysti hautuumaalla ja luultavasti kappelissa laulamassa joululauluja, itse vaihtelevasti olen mukana tai sitten en. Jos en lähde mukaan tämä on sellainen hetki kun saan rauhassa hengähtää tietokoneella.

Iltapäivällä vanhemmat touhottaa ruokia ja itse pysyn mahdollisimman kaukana keittiöstä eli katson televisiota tai oon tietokoneella tai ehkä jopa valokuvaamassa.

Siinä ehkä neljän, viiden, kuuden aikaan sitten syödään ja syömisen jälkeen jaetaan lahjat. Sen jälkeen yleensä pidän soittelumaratoonin kavereille ja fiilistelen lahjoja.

Sitten illalla vielä joulusauna ja aivan lopuksi rauhoitun kynttilöiden, jouluvalojen ja leffan kanssa ja tietenkin jutustelen kavereiden kanssa kikissä.

Mutta eipä muuta tälläkertaa. Heihei ja koittakaa viettää oikein mukava joulu!

Itsenäisyyspäivä meni, joulukuu jäi

Heipsulivei!

Te olette varmaan tottunu lukemaan mielipiteitäni eri juhlapyhistä sun muista joten miksi ei sitte tästä meille kaikille suomalaisille tärkeästä itsenäisyyspäivästä.

Aluksi vedetään pieni historian oppitunti.

Suomihan siis itsenäistyi 6.12 vuonna 1917. Olen sen verrn laiskalla päällä, että en jaksa alkaa sen kummempia selostaan, mutta eiköhän se netistä löydy jos jotain niin kamalasti kiinnostaa. Tosin minulla on sellainen vahva tunne, että monet on tätä jo historian tunneilla käyneet joten mennään asiaan.

Itsenäisyyspäivä on itselleni tavallaan päivä muiden joukossa. Se vaan, että silloin saa aukasta joulukalenterin, tv:stä tulee tuntematon sotilas ja kotona palaa suomi kynttilät. Aamun aloitan (tai siis mikä nyt lasketaan aamuksi ja mikä ei) kuuntelemalla läpi itselle tärkeitä suomalaisuuteen liittyviä kappaleita, jossain vaiheessa katson tuntematton sotilaan (tänävuonna en katsonut loppuun asti koska kaverit saivat minut lähtemään ulos) ja siinä se oikeastaan olikin.

Linnanjuhlia olen pitänyt typeränä juttuna ihan pienestä pitäen. Olen kuuden päivän päästä neljätoista vuotias ja en ole kertaakaan jaksanut katsoa niitä läpi. Ne on vain niin tylsät. Jos erehdyn joskus katsomaan linnanjuhlia tuijotan sen kokoajan presidentin puolison pärstää koska yleensä kameraa kuvaa vain siitä kohtaa.

Kuitenki olen ylpeä ja onnellinen siitä, että Suomi on itsenäinen ja saan asua sekä elää Suomessa.

Vielä tähän loppuun jouluisia kuvia

Äänittelyä ja vauva juttuja

Heipsulivei!

Taas kerran tulen purkamaan ajatuksiani.

Tiistai 18.11 oli siis sisällöltään aivan erinlainen tiistai mihin olen tottunut. Päivä alkoi aamuisella kiroamisella, kuinka ei jaksa nousta ylös. Noh kuitenki aamusta selvittiin ja pian olinkin jäätymässä linja-auto asemalla. Bussi tuli ja päästiin suuntaamaan kohti ammattikoulua. Sinne saavuttiin ainaki tunnin ajomatkan jälkeen.

Kotiuduttiin siin vähän ja sitten lähdittiin äänittään, syke nous varmaan tuhanteen heti ku pääs siihen studioon sisälle. Otot meni ihan ok, paitsi se yksi joka meni ihan pilalle pienen flunssaisuuteni takia.

Äänitysten jälkeen vähän jutusteltiin ja sit mentiin syömään. Ruokana oli jotain sekasoppaa, en oikein vieläkään tiedä mitä se oli mutta ihan syötävää.

Ruokailun jälkeen mentiin saliin ja siel saatiin kasata kaikki soitto vehkeet, mikit, kaiuttimet jne (mitä nyt livesoittoon tarvitaankaan) soitto kuntoon. Sitten saatiin esittää meidän kappaleet kakkosvuoden opiskelijoille ja sitten päästiin myös miksaileen ja leikkiin valopöydällä.

Sitten vielä vähän kierreltiin ja kaarreltiin ja sitten olikin kotimatkan aika.

Sitten tänään oon ollu osan päivästäni Oulussa ja siellä katsomassa siskon luona pikkuista poikaa joka synty 19.11 seuraavan kerran nähdään ehkä vasta ristiäisissä, koska tässä on kuitenki joulu niin vilskettä. Päälisin puolin suunniteltiin, että voitaisiin piipahtaa joulunpyhinä Oulussa päin, mutta en tiedä miten sitä sitten jaksaa.

Hyvää jatkoa kuitenki teille nyt ja rauhallista joulun odotusta.

Elämä on

Heipsulivei!

Taas on yksi kouluviikko putkessa ja seuraava kolkuttaa pahasti oven takana.

Seuraavan viikon täytyisi olla kohtuu rauhallinen, paitsi mitä nyt pari menoa. Tiistaina olen kokopäivän ammattikoululla musiikinteknologia ryhmän kanssa tutustumassa ja äänittämässä. Luultavasti kehittelen jonkun sortin postauksen siitä päivästä. Ja keskiviikkona on luvassa rippikoulun tutustuminen.

Hypätäänki sitten asiasta toiseen taisiis keskitytään tuohon rippikouluun.

Olen siis 2014-2015 vuosimallia rippikoulun parissa ja oman ryhmän kanssa tutustuminen on siis 19.11 meidän leirimmehän on siis 1-6.6 ja konfirmaatio on 7.6

sen jälkeen olenki sitten ihan valmis rippikoululainen ja valmis vaikka isoskoulutukseen.

Okei nyt yritän vain keskittyä kunnolla kouluun ja jätän tuon rippikouluun toiseen asemaan. Katsotaan sitten siellä leirillä minkälaisen kiinnostuksen herätän leirinajaksi.

Sitten kun päästään tuosta toimintaviikosta ollaanki jo marraskuun viimeisellä joka tarkoittaa kokeita. 24.11 on musiikin kuuntelukoe ja 26.11 maantiedonkoe. Se tarkoittaa taas sitä, että blogi tulee olemaan hiljainen joten varautukaa.

Mutta päästän teidät nyt tekemään jotain järkevämpää ja jatkan tässä Ihmeiden tekijöiden katsomista.

Halloween, synttäreitä ja kuulumisia

Heipsulivei!

Aika outoa kirjoittaa taas pitkästä aikaa blogiin. mutta sain vihdoin jossain tylsyyden raja mailla inspiksen kirjoitella ja alotetaan nyt ihan siitä mitä tässä on tapahtunu viime kuukausien aikana.

Olen siis ollu ahkera koululainen ja tuhalannut lukemattomia tunteja koulukirjojen ääressä ja loput siitä vapaa-ajasta tietokoneen kanssa. Viikonloppusin se pienen pieni vapaa-ajan pätkä on kulunut kavereiden kanssa. Tiivistettynä kuuluu siis hyvin väsynyttä. Hermot ovat olleet kireällä jo viimeisen kuukauden ajan ja sterssi taso vain nousee. Nyt on vasta joululoma tulossa joten kevät tulee olemaan ihan kamala. Tosin sitten helpottaa jo vähän kun alkaa taas auringo enemmän paistamaan. Tämä alkava kaamosväsymys ei ole yhtään mukavaa.

Sitten hypätään tuohon synttärit kohtaan. Oikeastaan minulla on ollut vain yhdet synttäri juhlat tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Ja nekin muuten tänäpäivänä, Olin siis juhlimassa 11-vuotis synttäreitä poika lauman ja muutaman tytön keskellä, mutta olihan se vähän piristystä tähän yläasteelaisen arkeen. Seuraavat synttärit joita sitten juhlin onkin omat tuossa joulukuussa

Halloweenistä kans pari sanaa kun kerta juhannuksestakin kirjoitin niin miksi ei sitten tästäkin. Halloween on ollut mielestäni jokseenkin turha juhla ja näin isompana kun olen käsittänyt, että kauhu on pelottava asia niin en osaa myöskään yhtään millään tavalla juhlistaa tätä karmivaa juhlaa. Tosin melkeimpä joka vuosi olen pukeutunut (siis siitä asti kun osasin tälläistä haluta tehdä) Olen ollut juuri niitä kliseisiä hahmoja kuten vampyyri, noita ja kummitus. Tänävuonna pistin kuitenkin kunnolla ranttaliksi ja pukeuduin mieheksi. Okei olin jossain koulun pukeutumis jutussa ala-asteella mies, mutta nyt olin paljon enemmän mies mäisempi.

Koen, että minun on helppo pukeutua mieheksi, koska rintavarustukseni on aika pientä koko luokkaa joten ruumiin rakenteeltani käyn aika hyvin miehestä. Tosin leveä lantio ja kapeat olkapäät eivät ihmeitä tee, mutta jos joku iso rintainen nainen löisi kauluspaidan ja puvuntakin päälleen ei hän paljon mieheltä näyttäisi.

Mutta entä jos kyseessä on Halloween jonka olisi tarkoitus olla vuoden KARMEIN juhla? Enhän voi vaan astella kaulunpaidalla, puvuntakilla ja piirretyillä viiksillä kouluun leikkimään Halloweeniä. Täytyi kehitellä jotain. Ajatus pahoinpidellystä astui kuvioihin kun katselin youtubesta Maanomeikkaa kanavan Halloween tutoriaaleja ja punahilkan raapaisujäljet videota vieläpä. Linkkailin sitä sitten kavereille ja heiltä tuli peukunnosto ajatukselle. Projekti alkoi kulkea nimellä Sir Johannes ja tässä ensimmäisen harjoitus kerran kuvat (tässä vaiheessa leikin vielä meiltä kotoa löytyvillä meikkaus ja masskeeraus tarvikkeilla (jotka ovat peräisin vampyyri ajalta) )

(tuo hello kitty huivi ei liity tapaukseen mitenkään vaan käytin sitä hiuspantana)

Tuloksesta tuli aika huono siihen katsoen mikä oli tarkoitus, mutta todella positiivinen siihen katsoen mitä meikkaustaitoni ja päälle maskeeraustaitoni ovat.

Kuitenkin seuraavana viikonloppuna yllätin itseni kaverilta meikkaushommista. Ei vaan. Kyseessä oli ihan sovittu juttu ja siellähän sitten kaverit kävivät ihan mielellään naamani kimppuun. Hauskaakin oli tietysti ja kaikki tehtiin hyvässä yhteishengessä enkä suinkaan pistänyt kavereita tekeen kaikkea vaan tein itsekkin jotain.

Tälläkään kertaa tuo huivi ei liity asiin oikeastaan millään tavalla, mutta koska asuni oli kotona, niin pakkohan minun oli jotain laittaa päähäni. Kuitenkin meikistä tuli tälläkertaa aivan upea. Samaa ei voi sitten sanoa siitä mitä se oli koulussa...

Toinen niistä meikkaaja kavereistani oli omien syidensä takia pois koulusta joten yksi tärkeä osa mustelman meikistä jäi pois ja siitä tuli aika punainen kuten ensimmäisen version kuvissa. Mutta parhaamme teimme ja lopputulos oli kiitettävä.

Mutta nyt lopettelen tämän postauksen ja jatkan keskittymistä skype puhelun parissa.

Ikävän rajat

Heipsulivei!

Ihme aiheen taas kerran valitsin. Missä viipyvät ne normaalit arki päivän aiheet jotka kiinnostavat ihmisiä. Noh kuitenkin.

Olin tänään tapaamassa (ompas virallista) yhtä aivan ihanaa ihmistä jota en ole nähnyt varmaan ikuisuuteen. En edes jaksa muistella kuinka pitkä aika siitä on kun viimeks näin tämän ihmisen, mutta ei ollut itku varmaankaan kaukana.

Ollaan tunnettu ihan siitä asti ku molemmat oli sellasia pikkusia kakaroita, jotka ei tajunnu maailmasta tuon taivaallista. Nyt tajutaan asioista vähän enemmän, mutta ei ne lapsuuden leikit ole mihinkään vielä hävinneet.

Ehkä joidenkin mielestä on lapsellista jos menee tapaamaan ihmistä ja alkaa sitten leikkimään tämän tavattavan ja tavattan pikkusiskon kanssa. Ja on sentään kahdeksannella. Mutta ei. En koe sitä lapselliseksi, koska pidän vieläkin leikkimisestä ja teimme me muutakin.

Pakko kuitenkin sanoa, että oli kyllä oikeasti ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa ja tosiaan on pakko päästä käymään vielä uudestaan ennenkuin tulee lumet ja en pääse enää pyörällä kulkemaan.

Tämä oli taas näitä pieniä "Haluankirjoittaajaihkuttaaelämääni" pätkiä joita tulee tähän aikaan hyvin paljon, mutta koittakaan kestää.

Ulkona maailmasta

Heipsulivei!

Olen vihdoin hankkinut itselleni elämän ja tullut pois tästä talosta jossa asun. Eikun siis. Kyllä käyn koulussa jokapäivä ja käyn kyllä muutenkin ulkona, mutta olin taas kerran pitkästä aikaa ulkona muidenkin kun vain varsinaisten kavereiden kanssa. Toisaalta tuntu todella ihanalta, mutta toisaalta tuntui että en kuulu siihen porukkaan. Tosin se johtuu yksinkertaisesti siitä, että siellä oli yksi ihminen jonka kanssa en tule toimeen ja se yritti taas kerran ihan täysillä saada miut murtumaan

Olen sitä mieltä, että todella lapsellista alkaa matkimaan toisen r-vikaa ja sitten viel yrittää kokoajan sen jälkeen saada loukkaantuu jokaisella sanallaan ja teollaan. Ja sitten puhuu ihan suoraa paskaa päin naamaa, mutta en tiedä. Jotenkin siitä kai loukkaannuinkin, mutta toisaalta yritän muistaa, että olen oikeasti paljon parempi ihminen kuin hän. Ainakin omasta mielestäni.

Mitäs pidätte tuosta kuvasta jonka piirtelin yksi päivä?

Väsynyt ja flunssainen

Heipsulivei!

Oon ihan just siinä pisteessä, että nukahan tähän koneen ääreen ja oon varmaan tulossa kipeeksi. Että näin sitten kruunattiin ensimmäinen kunnollinen koulu viikko. Kiroon jonku kuuhun jos tuun kipeeks just sillon kun on menoa tai sit meen sinne kipeenä, mutta pois en jää. Se on mun elämän tilaisuus ja eih. En aio luovuttaa sen suhteen.

Koulu lähti sujuun hyvin ja toivon, että ensviikkokin menee hyvin. Jos vaikka viikonlopun aikana sais akut ladattua eikä tulis nyt pahemmin kipeeksi niin jaksaa sitten taas maanantaina istua kemian tunnilla ja nukahtaa siihen pulpettiin.

Mutta taidan täst alkaa haaveileen nukkumaan menemistä, että heippaa

Kirjoittelua ja koulua

Heipsulivei!

Otsikko on taas niin tylsä kuin tylsä otsikko voi olla. Kuitenkin. En ole pitkään aikaan kirjoitellut ja sen syyn huomaatte jo otsikosta.

Olen siis viimeviikolla aloittanut käynnin paikassa nimeltä koulu ja kahdeksasluokka olisi tarkoitus suorittaa tänävuonna. Joten kiirettä pitää.

Muutenkin tässä on ollut kiirettä sillä minulla on 30. päivä tätä kuuta vähän menoa joten sitä varten on pitänyt vähän työskennellä. Haluan pitää tämän vielä toistaiseksi salassa mikä tää meno on, mutta infoa on tulossa.

Aamurutiinit osa 2 tulee tässä tuotapikaa kun pääsen tähän heräämisen makuun *haukottelee*

En osaa yhtään sanoa kauan blogi tulee pysymään pystyssä kun koulua on, mutta enköhän kesällä sitten taas kirjottele aktiivisemmin. Mutta ei nyt keskitytä siihen vaan yritetään keskittyä tähän hetkeen eikä huomiseen.

Matkapäiväkirja#4

Heipsulivei!

Tän teko on vaan venyny ja venyny ja en tiedä milloin tämän julkaisen, sillä ei yhtään houkuta noiden kuvien laittelu tuohon.

Kuitenkin tässä siis kuvakooste matkapäiväkirjan kohteiden kuvista.

Kouvola:

Viron matka ja maisemia Tallinnasta sekä Helsingistä:

Tallinn Zoo:

Ja sitten vielä ihana kuva Rocca Al Maresta. Ihmettelen vieläkin miten iso se voi olla.