Uusi teksti

Heipsulivei!

Aina kun olen tulossa kirjoittamaan blogiin minulla on sama hektinen fiilis. Korvissa pauhaa youtubesta tai spotifysta tai jostain muusta paikasta joku musiikki jota kuuntelen kun luen viimeisimmän postauksen ja sitten vain jotenkin jossain oudossa mielen tilassa ajaudun painamaan tuota 'Uusi teksti' nappia josta sitten tätä pääsen kirjoittelemaan.

Mutta tässä olen kohta sellaisen puolivuotta ellen enemmänkin teille kirjoitellut tekstejä. Naama kuvia olette nähneet ja muutenkin, mutta mitä tiedätte minusta? Info boxi on kyllä aika hyödytön, koska yksinkertaisesti siitä ei saa mitään irti. No aloitetaampa ihan alusta

ℐossu on:

Iältään 14-vuotias (vuosimallia 2000)

Vaikka omistaakin kauniin lempinimen Jossu niin kotona kutsutaan Johannaksi

Sosiaaliset taidot ovat mahtavat (kunhan ensin tutustuu)

Syrjäytyy usein yksin kotona

Omistaa kyllä kavereita, tavallaan (muutamiin ihmisiin outo suhde)

Parasta ystävää tuplapainos

Huumorintaju muuttunut vuodesta toiseen, mutta toistaiseksi pysynyt samanlaisena

Saa välillä mahdottomia lapsellisuus kohtauksia (oireet: lässytys, konttaaminen, kikattaminen, tikkarin syönti ja muumien yli fanitus)

Ulkonäöltään jumittunut pahasti yhdeksänvuotiaan tasolle

Taikauskoinen (miten niin kummituksia ei oo?)

Muumilimsa on se juttu

Kamerana NikonD5000

Pituutta viimetiedon mukaan lähemmäs 150 cm

Oikeasti vaaleat hiukset, mutta koska haluaa leikkiä jotain muuta kuin on niin väri nykyään musta

***

Eiköhän siinä ollut jotain pientä. Toivottavasti teille vielä joskus paljastuu lisää asioita mutta tuossa muutama.

Joulu on kohta täällä

Heipsulivei!

Joulu kolkuttaa ihan pian ovella ja pianhan tässä vaihtuu jo päiväkin. Kello näyttää pian varttiavaille yhtätoista ilta aikaan. Kerron nyt mielipiteeni joulusta koska aattona ja joulupäivänä on luvassa muuta puuhaa.

Jouluaatto on aina ollut sellainen päivä joilloin ei olla kavereita. Toki nämä päivät tässä Jouluaaton ympärillä on myös aika paljon kotona olemispainotteisia, mutta ikinä aattona ei lähdetä kotoa pois.

Aamu alkaa sillä, että herään siinä kahdeksan aikaan ja vedän tonttulakin päähän sekä villasukat jalkaan. Hipsin alakertaan ja aukaisen television joka siinä sitten pauhaakin lähes koko päivän. Äiti keittää jossain vaiheessa riisipuuron ja pakollisesti se täytyy käydä naamaan vääntämässä. Olen siis todella huono syömään puuroa, mutta kun otan sitä pari lusikallista lautaselle voin hyvillä mielin syödä päälle pari siivua leipää.

Aamupäivä jatkuu television ääressä ja tietenkin pakolliset katsovat jutut ovat Lumiukko ja Joulurauhan julistus.

Jossain vaiheessa puen päälleni päivän vaatteeni. Sitten vanhemmat käyvät tietysti hautuumaalla ja luultavasti kappelissa laulamassa joululauluja, itse vaihtelevasti olen mukana tai sitten en. Jos en lähde mukaan tämä on sellainen hetki kun saan rauhassa hengähtää tietokoneella.

Iltapäivällä vanhemmat touhottaa ruokia ja itse pysyn mahdollisimman kaukana keittiöstä eli katson televisiota tai oon tietokoneella tai ehkä jopa valokuvaamassa.

Siinä ehkä neljän, viiden, kuuden aikaan sitten syödään ja syömisen jälkeen jaetaan lahjat. Sen jälkeen yleensä pidän soittelumaratoonin kavereille ja fiilistelen lahjoja.

Sitten illalla vielä joulusauna ja aivan lopuksi rauhoitun kynttilöiden, jouluvalojen ja leffan kanssa ja tietenkin jutustelen kavereiden kanssa kikissä.

Mutta eipä muuta tälläkertaa. Heihei ja koittakaa viettää oikein mukava joulu!

Itsenäisyyspäivä meni, joulukuu jäi

Heipsulivei!

Te olette varmaan tottunu lukemaan mielipiteitäni eri juhlapyhistä sun muista joten miksi ei sitte tästä meille kaikille suomalaisille tärkeästä itsenäisyyspäivästä.

Aluksi vedetään pieni historian oppitunti.

Suomihan siis itsenäistyi 6.12 vuonna 1917. Olen sen verrn laiskalla päällä, että en jaksa alkaa sen kummempia selostaan, mutta eiköhän se netistä löydy jos jotain niin kamalasti kiinnostaa. Tosin minulla on sellainen vahva tunne, että monet on tätä jo historian tunneilla käyneet joten mennään asiaan.

Itsenäisyyspäivä on itselleni tavallaan päivä muiden joukossa. Se vaan, että silloin saa aukasta joulukalenterin, tv:stä tulee tuntematon sotilas ja kotona palaa suomi kynttilät. Aamun aloitan (tai siis mikä nyt lasketaan aamuksi ja mikä ei) kuuntelemalla läpi itselle tärkeitä suomalaisuuteen liittyviä kappaleita, jossain vaiheessa katson tuntematton sotilaan (tänävuonna en katsonut loppuun asti koska kaverit saivat minut lähtemään ulos) ja siinä se oikeastaan olikin.

Linnanjuhlia olen pitänyt typeränä juttuna ihan pienestä pitäen. Olen kuuden päivän päästä neljätoista vuotias ja en ole kertaakaan jaksanut katsoa niitä läpi. Ne on vain niin tylsät. Jos erehdyn joskus katsomaan linnanjuhlia tuijotan sen kokoajan presidentin puolison pärstää koska yleensä kameraa kuvaa vain siitä kohtaa.

Kuitenki olen ylpeä ja onnellinen siitä, että Suomi on itsenäinen ja saan asua sekä elää Suomessa.

Vielä tähän loppuun jouluisia kuvia