Silmälasit, rillit. Miten vaan.

Heipsulivei!

En tiä tartteeko mun otsikkoa sen enempää avata ku lätkäsemällä hienot kuvat vaan tuohon alle, mutta ehkä mä jotain hölötän tähän.

Menin siis tos muutama viikko takaperin käymään terveydenhoitajan luona koska edellisenä päivänä oli taas alkanu niitä sumentumis häiriöitä mitä mulla on ollu aiemminkin ja aattelin et mennäämpä nyt vaa heti eikä jäädä mitään tarkkaileen. Sain lähetteen silmälääkäriin (tai se on sellanen optikkojuttuhöskäpaikka mut silmälääkäri mult katto sen näön jne) ja äiti varas ajan ja sit mentiin. Sieltä määräys lasien hankintaan jotka heti valittiin vaikka en paljon mitään nähnykkään silmätippojen vuoksi.

Sitten tossa keskiviikkona äiti kävi ne töistä tullessaan hakemassa ja nyt oon pari päivää opetellu elämään näiden kanssa.

Ja jooh voimakkuutta niissä ei oo paljon mitään ja näen ihan hyvin sinne taululle ilmankin mut mulla tosiaan käy sellasii et menee sumeeks ja sit sattuu päähän ku täytyy tehä kauheesti töitä sen tarkentamisen eteen. No nytpä on sitte apuvälineet siihenki hommaan.

(eka kerta lasit päässä)

(koteloa)

(lasit sieltä, täältä ja tuolta)

(lasit päässä taas)

Viisitoista vuotta elämää, seitsemän vuotta kaveruutta

Heipsulivei!

Kiirettä on pitänyt ihan sopivasti edellisen postauksen ja tämän välillä. Ihan kuukautta ei ole vielä kulunut, mutta jollain tasolla olen unohtanut koko blogin olemassa olon. Nyt kuitenkin energisenä kirjoittelen taas.

Eilen olin parhaankaverini synttäreillä ja kaverilla oli tullut perjantaina viisitoista elinvuotta täyteen. Jotenkin todella hienoa nähdä ihmisen kasvavan ekaluokkalaisesta tytöstä, kasiluokkalaiseksi nuoreksi naiseksi. Itsehän olen melkeimpä vuoden tätä kaveria nuorempi, mutta eihän se ketään haittaa.

Tätä postausta kirjoittaessani, tajusin että tämän vuoden syksyllä olemme jo kahdeksan vuotta olleet kavereita ja toivon hartaasti, että vuoden päästä voin jo ajatella yhdeksää vuotta.

Paljonko vaatii kärsivällisyyttä, että jaksaa toisen hyviä ja huonoja puolia vuoden jokaisena päivänä tai ainakin silloin kun on tämän ihmisen seurassa. Itseltäni se on vaatinut muutamia kymmeniä vihaisia hetkiä mutta myös liikaa iloa.

Mutta on se hyvä juttu että on edes joskus omistanut noin hyvän ystävän, vaikka sitten tiet joskus eroavaisivatkin.