Heipsulivei!
Kiirettä on pitänyt ihan sopivasti edellisen postauksen ja tämän välillä. Ihan kuukautta ei ole vielä kulunut, mutta jollain tasolla olen unohtanut koko blogin olemassa olon. Nyt kuitenkin energisenä kirjoittelen taas.
Eilen olin parhaankaverini synttäreillä ja kaverilla oli tullut perjantaina viisitoista elinvuotta täyteen. Jotenkin todella hienoa nähdä ihmisen kasvavan ekaluokkalaisesta tytöstä, kasiluokkalaiseksi nuoreksi naiseksi. Itsehän olen melkeimpä vuoden tätä kaveria nuorempi, mutta eihän se ketään haittaa.
Tätä postausta kirjoittaessani, tajusin että tämän vuoden syksyllä olemme jo kahdeksan vuotta olleet kavereita ja toivon hartaasti, että vuoden päästä voin jo ajatella yhdeksää vuotta.
Paljonko vaatii kärsivällisyyttä, että jaksaa toisen hyviä ja huonoja puolia vuoden jokaisena päivänä tai ainakin silloin kun on tämän ihmisen seurassa. Itseltäni se on vaatinut muutamia kymmeniä vihaisia hetkiä mutta myös liikaa iloa.
Mutta on se hyvä juttu että on edes joskus omistanut noin hyvän ystävän, vaikka sitten tiet joskus eroavaisivatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti