Sä et ole kirjailija

Heido!

Toi otsikon lause pyörii mun mielessä enemmän kuin sen pitäis. Vaikka tottahan se on. En mä mikään kirjailija ole. Harrastelija vaan, jos edes sitä.

Mutta miksi tuo lause sitten kummittelee mun mielessä?

Mulle sanotaan tosi usein, että musta olis ainesta kirjailijaksi. Tai sitten multa kysytään ihan vaan muuten vaan, että koska tulee kirja. Sitten alan vain sönköttämään jotain omaani. "Kattoo nyt mitä tässä tapahtuu. Siis on mulla jotain suunnitelmii. Ehkä uus teksti tai jotain". Jotain suunnitelmia tosiaan on. Jotain kirjantapaista, kuten mainitsin tännekkin pari postausta taaksepäin.

Tää on kuitenki ollu stressaavampaa kuin osasin kuvitella. Oon joutunu karsimaan alkuperäisestä suunnitelmas jo kaks tekstiä pois ja kaks keskeneräistä on jumittunu siihen, missä ne on ollu jo aika kauan. Tai noh. Toista niistä oon kirjoittanu pari kappaletta eteenpäin eli yksi uusi luku on taas valmis. Toinen sitten on ihan jumissa, mutta koitan nyt saada tuon toisen ensin loppuun. Ja onhan mulla sitten vielä yksi ala-asteen teksti, joka pitäisi siirtää tälle koneelle ja muokata luettavaksi.

Vastaus siis kysymykseen.

Lause kummittelee mielessäni, koska mulla on ihan usko loppunu ton projektin suhteen, vaikka tää on ihan alkutekijöissä vieläkin. Niiden kahden tekstin karsiinnuttua tartten vähintään yhden uuden tekstin lisää noitten kahden jälkeen ennenkuin voin alkaa näyttämään kansion ensimmäistä versiota eteenpäin. En siis halua käyttää kirja-sanaa, koska ei siitä tule varsinaista kirjaa. Käytän siis sanoja projekti tai kansio.

En tiedä olisiko se kustannusyhtiö ollut yhtään sen parempi tuki, mitä tämä oma lähipiirini on ollut. Pitäisi tuntea ihmisiä, jotka kirjoittavat ihan kunnon kirjaa tai harrastavat kirjoittamista hiukan vakavemmalta pohjalta, että voisin saadan jonkinlaista kunnollista vertaistukea. Mutta ei niitä löydy paljoa tai sitten olen toivoton etsimään.

Lopulta siitä kustannusyhtiöstä voisi kuitenkin olla haittaa, sillä silloin en varmaankaan saisi julkaista tekstejäni silloin, kun ne ovat minun mielestäni valmiita, vaan silloin kun ne ovat muiden mielestä valmiita. Joten enköhän koita nyt vain olla iloinen tuosta omasta lähipiiristä ja jatkaa tekstien parissa! Moikkamoi.