19 päivää armon aikaa

Heipähei!

Tosiaan. 19 päivää ja sitten on tämäkin kesäloma ohi. Sitten alkaa koulu ja lokakuussa alkaa sitten se toinen koulu. Päivien vähentyessä kuumotus prosentti nousee koko ajan. Voin kuvitella kuinka tärinöissä olen sitten, kun jäljellä olevia päiviä on enää vain kaksi tai yksi.

Minulla on vieläkin muutama juttu tekemättä ennen koulunalkua ja olen niiden osalta jo melkein paniikissa. Vaikka tässä on vielä yli kaksi viikkoa aikaa! Pitäisi käydä ottamassa uudet passikuvat ja saada se hitsin työtodistus, että voin ne sitten viedä ensimmäisenä päivänä kouluun.

Lukiota vartenhan en sitten tiedä yhtään mitä minun kuuluisi hommata, mutta virallisestihan menen sinne tosiaan vasta lokakuussa, kun jakso vaihtuu, joten niillä asioilla ei pitäisi olla niin kiire. Silti minua stressaa se, että en tiedä mitä sinne pitäisi hommata. Äh. Miksi tämän täytyy olla niin hankalaa?

Peruskoulu oli helppo aloittaa. Ei tarvinnut kuin mennä oikeaan luokkaan ja sinnekin äiti saattoi. Muuten kaikki tuotiin nokan eteen valmiina. Olen edelleen sitä mieltä, että peruskoulusta heitetään toiselle asteelle liian nuorina. Toki pää alkoi olemaan jo ihan täynnä sitä laitoista ja sen tapoja, mutta vuosi lisää, jossa opeteltaisiin vaikka ihan kunnolla, että mitä sitten pitää tehdä kun mennään toiselle asteelle ei kyllä haittaisi yhtään. Tai edes puolivuotta jotain koko peruskoulun kertaamista. Tuntuu ihan kuin en osaisi enää muuta kuin hädin tuskin lukea ja kirjoittaa.

Kadun jo nyt vähän minkälaiseen soppaan olen käteni pistämässä, mutta silti jossain kaukaisessa sisimmässäni joku ääni sanoo, että tämä on mahdollisuuteni todistaa, että kyllä minussakin löytyy sisua. Kahdesta koulusta tulee iso haaste, mutta koitan tehdä parhaani. En nimittäin haluaisi jättää kumpaakaan kesken.

Olen siis jo henkisesti valmistautunut siihen, että tulen saamaan monta hermoromahdusta, kun en olekkaan niin hyvä mitä peruskoulu antoi minun luulla. Joten. Enköhän selviä. Täytyy vain muistaa ottaa rauhallisesti. Tästä tulee neljän vuoden taival, joten en halua palaa loppuun heti parin ensimmäisen jakson aikana. Kasiluokan loppuunpalaminen oli jo tarpeeksi minulle. Eli tällä kertaa aloitan vähän rauhallisemmin ja vaikka pudotan kaikki numerot ja nostan sitten pikkuhiljaa ylöspäin. Eiköhän se neljä vuotta riitä siihen, että pääsen niistä kouluista hyväksytysti pois. Kiitos olen puhunut.