Heipsulivei!
En kyllä ole nyt ihan varma mitä tähän kirjoittaisin. Ei ole mitenkään kirjoittelu fiilis enkä edes itedä mistä kirjoitan joten siksi otsikko. Muutaman päivän ajan kun olen tässä miettinyt mikä on mietiskelyn salaisuus. Mitä mietiskely edes on?
Mietiskelyn koen itsellä blogin muodossa. Pohdin, avaudun, selitän. Se, että saan suunnitella jokaisen lauseen mitä tänne kirjoitan. Se mitä julkaisen kaikkien luettavaksi. Se on minulle mietiskelyä.
Mietiskelen myös paljon koulussa. Siellähän sitä on pakko tehdä kun joutuu pohtimaan matikan vaikeaa laskua tai äidinkielen sijamuotojen järjestystä. Mutta koulussa tulee mietittyä mitä kirjoittaisi illalla blogiin, mitä pelaisi, mitä katsoisi telkkarista, minkä elokuvan katsoisi viikonloppuna, mitä söisi iltapalaksi, minkälaista tanssi harkoissa olisi.
Koulu, ja varsinkin sen oppitunnit ovat minulle paikkoja milloin mietiskely on äärimmillään. Se, että pitäisi miettiä sitä tehtävää jää usein viimeisiin minuutteihin tai sitten se on tälläistä:
Lause, ajattelua, lause, ajattelua.
Kyllä, tälläinen ihminen olen koulussa niillä tunneilla joilla puhuminen on syntiä. Eli yleensä tunneilla joilla on koe. Tuo on aivan älytöntä ja tuntuu, että en ajattele sitä mitä minun pitäisi tehdä eli sitä koetta.
Mutta mainitsin tuolla yhden rakkaan harrastukseni tanssin. Siitä on tulossa oma postauksensa joskus syksyllä sitten kun jatkaminen on varmaa. Jos siis jatkan. Jos en jatka niin siltikin se postaus tulee syksystä.
Mut nyt. Moikkelis moi ja byebye.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti